Testing testing...

Mukavaa, että olette löytäneet tänne uuteen blogiini! Eiköhän nyt jo olisi aika laitella ylös näitä viimevuotisia...




Ihan ekana Joulumuorin yllätys-paketti Yksinkertaista elämää-blogin Miralta, joka kyllä kruunasi aattoillan. Ihanasta Unikko-laatikosta löytyi itse tehty kassi, puiset sukkapuikot, kynttilä, Freedom spirit lankaa, suloinen rannekoru (joka tosin joutui joulunpyhinä vääriin käsiin, tai siis tassuihin...), tummaa suklaata (jep, osu ja uppos!), tonttukynä ja vielä kaunis kortti. Kiitos paljon, Mira, ja anteeksi tämä "pikku" viive paketin esittelyssä!

Sitten niihin joululahjuksiin... Kylläpä muuten hitaasti ilmestyy teksti tänne, vai oonko mä vaan niin sairaan nopee kirjoittaja, tiedä häntä... =)

Tyttöjen joulupaketteihin pakkasin Kettupuuhkat. Lankana Tango Fani (mistähän sitäkin oikein sikiää, kun ei tunnu loppuvan millään...).

Mummilaan matkasi salomoninsolmuhuivi, lankana Kitten mohair. Ohje jonkunvuoden Modasta, langanmenekki tasanjetsulleen 50 g.

Edelleen sukulaisiin Viini-Jussi Nallesta ja polvekeraidalliset sukat Jättiraidasta. Samaan perheeseen matkasi myös parit lasten peruslapaset. Niistä ei kuvia, mutta eiköhän kaikki ole jo sellaisia nähneet :)

Oho, tulipa pikkuinen kuva! No, kumminkin perussettiä kummitytölle: lapaset ja pipo Jättiraidasta.

Suurimmasta joululahjaurakasta ei sitten olekaan kuvia; tein lasten päiväkodin hoitajille yhteensä 5 Revontuli-huivia. Jotenkin ei vaan huvittanut niitä käydä pimeässä kuvaamaan, värithän niissä on se pääasia. Ihan tykättyjä taisivat olla.

Tällä pipolla on myös identtinen kaksonen, tehty omille kaksosille :) Päiväkodin joulujuhlat pidettiin ulkona, joten piti saada neitokaisilla vähän lämpimämpää tontturekvisiittaa aikaiseksi. Lankana lakeissa Aino ja Tango Fani, ohje omasta hatusta.







Joskus syksyllä tuli tehtyä Unikko-kauluri Bambusta. Vähemmällä käytöllä on ollut tämä, menee jotenkin ihmeellisesti hörtölleen takin alla. Kiva ohje kyllä, ja lankakin ihan ok, lienee tekijässä vika.





Viime vuoden aikana värkkäsin yhteensä 10 Revontuli-huivia, mutta kaikki lähtivät maailmalle. Niinpä piti tehdä taas yksi, ja tämä on sitten ihan itelle. Ihana.





Mario-myssyn kaveriksi värkkäsin Envy-kaulurin. Lankana Isoveli (kuti kuti, raaps, raaps). Kiva kauluri mutta tosiaan kutittaa herkkää hipiää kovasti. Olen mä silti tätä käyttänyt, kauniin värin takia pitää kärsiä (vaimitensenyoli). Voi olla, että pitää käväistä vielä ennen kuun loppua Novitalla kurkkaamassa, jos tuota keltaista vielä löytyisi.







On mieleiset.


Jospas sitten vähän selittelisin... Viime syksy on ollut rankka monestakin syystä johtuen. Onneksi nyt näkyy vähän valoa tunnelin päässä; aloitan ensi kuun alussa muutaman kuukauden sijaisuuden ihan päivätöissä (perhetyö). Aika jänskää ja tosi kivaa. Yhden ainoan uudenvuoden lupauksen tein, ja se oli, että seuraavaa vuodenvaihdetta en enää yötöissä näe (varsinkin kun vuodenvaihteeseen ajoittui tosi raju vatsatautiepidemia täällä töissä...). Enpä ole päivätyötä tehnytkään viimeiseen kahdeksaan vuoteen, vapaat viikonloput tuntuu aikas ruhtinaallisilta. Olen jotenkin niin ryytynyt ja nuutunut ja laiskistunut tän yötyön myötä, ei tahdo jaksaa edes pakollisia tehdä. Saas nähdä vaan, miten käy harrastuksen; nyt kun mun neulomukset on valmistuneet lähinnä töissä.

Langanostolakko piti hienosti vuoden loppuun asti, mutta siitä lähtien on tainnut taas karata vähän mopo käsistä. Nyt olis lankoja yhteen sun toiseenkin neuleeseen, mutta mistähän sais aikaa... Saatoin vielä viime yönä käydä GetKnittedillä kylässä, ja sieltä ehkä olis tulossa "vähän" jotain. Mutta ehkä sitä ei lasketa, kun kuitenkin punta on halpa ja langat tarjouksessa. Lankahamstereihin en tänä vuonna liity, kun on toi uus työ ja kaikkee, mutta ostolakkoon voisi taas hetkeksi alkaa.

Nyt on puikoilla keikkumassa punainen tytön pitsineulepusero syksy-Novitasta. Tytöt on jo jonkin aikaa rutisseet "äiti, miks sä aina neulot vaan itelles?"(niin varmaan). Iskin arvon neitokaisille lehden käteen ja ohjeistin etsimään mieleistä. Milla sitten valitsi tuon puseron ja Sinna liivimekon Nallesta. Eiköhän ne aikanaan valmistu. Tytöt on muuten armottomia käsityölehtifriikkejä, kirjat jää kakkoseksi mennen tullen :)



Sitten vielä lopuksi... Lapset haluaa sanoa moi.




Että moi!